Mitä Kiinasta löytyy, mutta Suomesta ei? Kfc! Illalla oli tarkoitus lähteä illastamaan legendaariseen pikaruokakanalaan, mutta sattumusten kautta eksyimme seikkailemaan lähelle Pekingin keskustaa. Ilta alkoi kun suunnistimme metroa kohti. Metrokartasta emme tajunneet mitään, mutta onneksi mukana oli osaavia porvoolaisia opiskelijoita jotka osasivat seurata kiinalaista massaa. Jännitystä lisäsi se, että metrokortit eivät toimineet odotetulla tavalla vaan valitsivat matkustajansa. Olimme kuitenkin älykkäämpiä kuin kiinalainen tietotekniikka ja raivasimme tiemme porttien läpi kaksi kerrallaan. Emme tiedä mitä vieressä seisoneet vartijat ajattelivat, mutta kiltisti he päästivät meidät menemään sanaakaan sanomatta.
 |
| Melkein yhtä yksinkertaista kuin Helsingissä |
 |
| Astetta isompi lelukauppa |
 |
| Ja vielä mahtipontisempi kirjakauppa |
Aikamme kierreltyä bongasimme pienen kujan alun. Pari metriä käveltyämme kuja nielaisi meidät sisäänsä ja löysimme itsemme fritattujen merihevosten, huutelevien kauppiaiden ja miljoonien kiinalaisten seasta. Heti alkuun Markus löysi pienen kojun minkä tiskillä pyristeli satoja eläviä skorpioneja tikkuihin tökättyinä valmiina fritattavaksi. Voiko fritatusta skorpionista edes kieltäytyä? No ei voi. Makuelämys oli hyvin pohjois-karjalainen ja muistutti läheisesti paistettuja muikkuja kalamarkkinoilla.
 |
| Sieltä ne kalamarkkinat pilkottaa |
 |
| Kauppias tyrkkäsi skorpionit kouraan mitään sanomatta huomatessaan potentiaaliset ostajat. Skorpionien lisäksi tikuista löytyi merihevosia ja meritähtiä |
 |
| 5/5 |
Kalamarkkinoiden jälkeen nälkä iski ja aloimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme tiemme thaimaalaiseen ravintolaan joka sijaitsi pienessä ostoskeksussa josta löytyi kymmenen kerrosta, paljon liukuportaita ja jokaisesta kerroksesta löytyi leveyttä vähintään Iso Myyn verran. Ruokailu ei ollut elämys, mutta pääsimme maistamaan savustettua luumumehua, ananasolutta sekä jotain mehua jonka seasta löytyi hyvin epämiellyttäviä liivatekökkäreitä. Olemme huomanneet, että kiinalaiset eivät turhia linnuista luita poistele vaan pistävät mielummin koko linnun (vasaralla??) kerralla paloiksi. Tilasimme nimittäin savustettua ankkaa ja lopulta päädyimme syljeskelemään luunsirpaleita.
 |
| Pienen Markuksen jalat isossa kauppakeskuksessa |
Kello alkoi lähestyä kymmentä kun olimme nautiskelleet luunsirpaleista ja ihanista liivatekökkäreistä. Suuntasimme takaisin metroon taistellen tiemme porttien läpi. Tästä illan seikkailut vasta alkoivat. Pienessä nälässä KFC:n valot hypnotisoivat muutaman meistä ja eksyimme lopuista. Lähdimme etsimään tietä takaisin hotellille nugetit suussa. Aikamme pyörittyä eksyimme entistä enemmän. Lopulta tajusimme, että meillä ei ole mitään hajua missä me olemme ja otimme taksin. Viiden minuutin kuluttua olimmekin taas hotellin aulassa pari seikkailua rikkaampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti